Zermatt ja Randa

Näin loppusyksystä oli taas aika lähteä vuorille viikonlopuksi katsomaan maisemia ja kipeyttämään lihaksia ennen kuin lumi valtaa kaikki haikkipolut ja on liian myöhäistä. Nappasimme suomalaisen vaihtarikaverin kanssa edullisen hotellitarjouksen Randasta Zermattin läheltä ja hyppäsimme perjantai-iltana junaan. Olimme liikkeellä haikkauskauden ja laskettelukauden välissä, joten hyviä hotellitarjouksia oli tarjolla.

Randaan saapuminen oli perinteinen alppiviikonlopun aloitus: mestoille tullaan, kun on pimeää ja tietää että joka suunnassa on häikäiseviä maisemia mutta ne tajuaa vasta seuraavana päivänä. Majoituimme oikein mukavassa pienessä hotellissa nimeltä Alpenblick. Randa on piskuinen kylä noin 1400 metrin korkeudessa, ja hotellin baari oli selvästi kylän keskus. Baaritiskillä pyöri kylän väkeä mongertamassa käsittämätöntä sveitsinsaksaansa. Tunnelma oli mukavan majatalomainen ja saimme erinomaista palvelua ranskaksi tai englanniksi riippuen siitä oliko ruorissa majatalon emäntä vai isäntä. Hieman saksaakin tuli sönkättyä.

Lauantaiaamuna suuntasimme hotellin aamupalan jälkeen haikkipolulle. Kävelimme ensin noin 15 kilometrin matkan Zermattiin, jossa kävimme hakemassa ruokatäydennystä ja lähdimme nousemaan kohti Matterhornia. Kuvassa näkymä laakson pohjalle Zermattiin reitin varrelta.



Haikkimme loppuhuipennus oli Schwarzsee noin 2500 metrissä. Siellä olimme jo aika lähellä Matterhornia ja saimme komeita kuvia tuosta Sveitsin parhaiten brändätystä vuoresta. Lunta alkoi olla noin 2300 metrin jälkeen, minkä takia iso osa reiteistä oli virallisesti kiinni. Henkilökohtainen päivän aikana jalan nousuennätys tuli korotettua noin 1100 metriin (Randa-Schwarzsee).



Lauantai-iltana lämmittelimme 2,40 frangin Glühwein-pullolla. Ranskankieliset sveitsiläisen tuntevat juoman nimellä Vin chaud, eikä se tosiaan ole sen kummallisempaa kuin (erittäin laadukasta) punaviiniä, sokeria ja mausteita. Lämmittelyn jälkeen vilkaisimme Zermattin yöelämää, joka toi ruotsinlaivojen meiningin vahvasti mieleen.

Sunnuntaina teimme lauantaista reissua lyhyemmän haikin Randan ympäristössä. Nousimme Europahütte-vaellusmajalle 2220 metriin ja jatkoimme vuorenrinnettä pitkin. Rinteiden varjoisilla puolilla polut alkoivat olla jo aika lumisia, ja kapeita ja liukkaita polkuja jyrkässä rinteessä oli välillä vaikea kulkea.

Jouduimmekin hieman lyhentämään alkuperäistä suunnitelmaa, koska osa alunperin suunnitellusta reitistä oli lumen takia suljettu ja myös näytti vaikeakulkuiselta. Laskeuduimmekin takaisin Randaan melko jyrkkää joenvartta pitkin. Reitti oli maisemallisesti loistava, mutta etureidet eivät siitä niinkään tykänneet.



Sunnuntaina nautimme vielä majatalomme keittiön antimista, söin sveitsiläisittäin juustoröstiä, 16 CHF. Sitten olikin jo aika hypätä Lausannen junaan. Ehkä noille haikkipoluille vielä palataan tulevina kesinä kiertämään pitemmäksikin aikaa.

Tämä päivä on kuljettu portaita naamaa irvistellen kipeiden etureisien kanssa. Palautumista reissu vaatii, mutta hieno se oli!

Strasbourg

Vietettiin viime viikonloppu Strasbourgissa ilman sen kummempaa ohjelmaa. Marraskuun ensimmäinen on Saksassa vapaapäivä, joten otin maanantain vapaaksi jotta ehtisin reissata paremmin. Jyrillä sen sijaan oli koulua normaalisti sekä maanantaina että tiistaina, joten suuntasimme sunnuntai-iltana Lausanneen, josta lähdin takaisin kohti Frankfurttia tiistai-iltana.

 Tultiin siihen tulokseen, että viikonlopuksi on ihan turha lähteä reissuun Tamperetta suurempaan kaupunkiin. On todella kiva voida kävellä joka paikkaan ja vain pällistellä meininkiä ilman, että on kamalaa listaa asioista, joita nähdä eri puolilla kaupunkia. Tässä mielessä Strasbourg on matkakohteena aivan erinomainen: Keskusta sijaitsee noin parin neliökilometrin kokoisella saarella, jonka ehti käppäillä ristiin rastiin moneen kertaan viikonlopun aikana, eikä pakollisia nähtävyyksiä Ranskan suurimman kirkon lisäksi ollut.

Kirkko olikin kieltämättä aika vaikuttava, goottityyliä jylhimmillään. Matalien talojen keskeltä rakennus törrötti aika absurdina näkynä.

 Kirkon ympärillä oli rutkasti perinteistä elsassilaista keittiötä edustavia ravintoloita, joista löytyi meillekin apetta. Aivan erityisen paikan sydämissämme sai Michelin-oppaan suosittelema Weinstub, jonka savulohi-rösti"hampurilainen" piparjuurisoosilla (15e) oli aika mieletön. Alsacen viinitkin oli aika jees. Tietää olevansa viinialueella, kun talon viinejä on 8, kaikille alueen olennaisille rypäleille piti nääs olla omansa. Plussaa siitä, että viinin annoskoko oli 25cl.

Sunnuntaina tsekattiin vielä pakolliset euroinstituutiot ennen lähtöä Lausanneen. Juna-asemalla partioivat aseistautuneet maastopukupoliisit, mikä oli aika friikkiä, eikä TGV:n vaunu- tai paikkanumerointi auennut meille ei-ranskalaisille (numerointi alkoi 30:stä nousten 90:een, ja epätoivo alkoi iskeä kun omissa lipuissamme oli numerot 23 ja 24. Olisi tietenkin pitänyt arvata, että 90. jälkeen tulevat numerot 1-29.), mutta onneksi perille kuitenkin päästiin. Lausannessa olikin sitten näinkin syksyistä:



Tulisin kyllä hulluksi tuossa kaupungissa, en tajua miten mummot lähtevät sinne viettämään eläkepäiviään kun ostoskatuja pitää nousta lähes nelivedolla selvitäkseen jyrkistä rinteistä. Mutta onhan siellä aika hienoa. Omaan mielenlaatuun kyllä kuitenkin sopii paremmin Saksan siisteys ja pedanttius.

Lopuksi suositus: Jos satut Hesseniin ilman sen kummempaa ohjelmaa, vietä ilta Taunus Thermessä! Oltiin siellä eilen parin harkkaritytön kanssa rentoutumassa rankan kolmepäiväisen työviikon jälkeen. Mieletön japanilaistyylinen sisustus, kunnon saunat (vettä ei tosin saa heittää, höh!) ja 32-asteinen höyryävä ulkoallas. Varmasti paikka on vielä mielettömämpi talvella vaikkapa lumisateessa.