Zermatt ja Randa

Näin loppusyksystä oli taas aika lähteä vuorille viikonlopuksi katsomaan maisemia ja kipeyttämään lihaksia ennen kuin lumi valtaa kaikki haikkipolut ja on liian myöhäistä. Nappasimme suomalaisen vaihtarikaverin kanssa edullisen hotellitarjouksen Randasta Zermattin läheltä ja hyppäsimme perjantai-iltana junaan. Olimme liikkeellä haikkauskauden ja laskettelukauden välissä, joten hyviä hotellitarjouksia oli tarjolla.

Randaan saapuminen oli perinteinen alppiviikonlopun aloitus: mestoille tullaan, kun on pimeää ja tietää että joka suunnassa on häikäiseviä maisemia mutta ne tajuaa vasta seuraavana päivänä. Majoituimme oikein mukavassa pienessä hotellissa nimeltä Alpenblick. Randa on piskuinen kylä noin 1400 metrin korkeudessa, ja hotellin baari oli selvästi kylän keskus. Baaritiskillä pyöri kylän väkeä mongertamassa käsittämätöntä sveitsinsaksaansa. Tunnelma oli mukavan majatalomainen ja saimme erinomaista palvelua ranskaksi tai englanniksi riippuen siitä oliko ruorissa majatalon emäntä vai isäntä. Hieman saksaakin tuli sönkättyä.

Lauantaiaamuna suuntasimme hotellin aamupalan jälkeen haikkipolulle. Kävelimme ensin noin 15 kilometrin matkan Zermattiin, jossa kävimme hakemassa ruokatäydennystä ja lähdimme nousemaan kohti Matterhornia. Kuvassa näkymä laakson pohjalle Zermattiin reitin varrelta.



Haikkimme loppuhuipennus oli Schwarzsee noin 2500 metrissä. Siellä olimme jo aika lähellä Matterhornia ja saimme komeita kuvia tuosta Sveitsin parhaiten brändätystä vuoresta. Lunta alkoi olla noin 2300 metrin jälkeen, minkä takia iso osa reiteistä oli virallisesti kiinni. Henkilökohtainen päivän aikana jalan nousuennätys tuli korotettua noin 1100 metriin (Randa-Schwarzsee).



Lauantai-iltana lämmittelimme 2,40 frangin Glühwein-pullolla. Ranskankieliset sveitsiläisen tuntevat juoman nimellä Vin chaud, eikä se tosiaan ole sen kummallisempaa kuin (erittäin laadukasta) punaviiniä, sokeria ja mausteita. Lämmittelyn jälkeen vilkaisimme Zermattin yöelämää, joka toi ruotsinlaivojen meiningin vahvasti mieleen.

Sunnuntaina teimme lauantaista reissua lyhyemmän haikin Randan ympäristössä. Nousimme Europahütte-vaellusmajalle 2220 metriin ja jatkoimme vuorenrinnettä pitkin. Rinteiden varjoisilla puolilla polut alkoivat olla jo aika lumisia, ja kapeita ja liukkaita polkuja jyrkässä rinteessä oli välillä vaikea kulkea.

Jouduimmekin hieman lyhentämään alkuperäistä suunnitelmaa, koska osa alunperin suunnitellusta reitistä oli lumen takia suljettu ja myös näytti vaikeakulkuiselta. Laskeuduimmekin takaisin Randaan melko jyrkkää joenvartta pitkin. Reitti oli maisemallisesti loistava, mutta etureidet eivät siitä niinkään tykänneet.



Sunnuntaina nautimme vielä majatalomme keittiön antimista, söin sveitsiläisittäin juustoröstiä, 16 CHF. Sitten olikin jo aika hypätä Lausannen junaan. Ehkä noille haikkipoluille vielä palataan tulevina kesinä kiertämään pitemmäksikin aikaa.

Tämä päivä on kuljettu portaita naamaa irvistellen kipeiden etureisien kanssa. Palautumista reissu vaatii, mutta hieno se oli!