Eksoottinen suomalainen

Ajattelin kerätä tähän postaukseen sellaisia juttuja, joita suomalaisena ei itsessään osaa arvostaa, mutta joita yllättäen arvostetaan ulkomailla. Tässä top 4 täällä kuulluista lauseista, jotka alkavat "I love your Finnish..."

1. ... hair - Ensimmäinen ja samalla kaikkein oudoin. Yhtäkkiä suomalainen maantienharmaa arikoivusmallinen liimaletti onkin "shiny", "professional" ja "smooth". Italialainen työkaveri, jolla on mieletön tummanruskea kiharapehko, huokailee viikoittain, kuinka kateellinen hän on suomalaisista hiuksista. Ylipäätään naisten on vaikea uskoa, että hiukset voi pestä aamulla ja ne ovat silti ilman kuivaajaakin kuivat ennen lähtöä. Pitänee yrittää iloita suomalaisesta piiskasta myös kotipuolessa.

2. ... directness - Ominaisuus, joka on muilla synti, mutta joka suomalaisille jostain syystä lasketaan hyveeksi. Directness tarkoittaa kaiketi sitä, ettei osaa olla kohtelias ja tulee sen sijaan tölväisseeksi suoraan sen, mitä ajattelee. Tätä kadehtivat erityisesti britit, jotka eivät pysty kieltämään tai vaatimaan keneltäkään mitään. Tämän seurauksena ravintolaan ilmestyy yleensä noin 2,5 kertaa niin paljon porukkaa kuin pöytävarausta tehdessä on ilmoitettu, sillä kaikki katsovat mahdolliseksi tuoda mukanaan kumminkaimoja ja olemaan kertomatta siitä kenellekään. Paha silmä säästetään selän taakse.

3. ... sense of humour - Olen huomannut tämän menevän kategoriaan "acquired taste". Ihmiset, jotka tykkäävät suomalaisesta huumorintajusta, kertovat sen samaan tyyliin kuin jos kertoisivat katsovansa telkkarista lähinnä dokumentteja tai mainitsisivat lempiruuakseen etanat ja grappan. Yleinen (ja oikeastaan varsin todenmukainen) käsitys suomalaisesta huumorista on se, että sitä harrastetaan täysin vakavalla naamalla ja sitä on se, kun joku sanoo jotain todella vaivaannuttavaa, josta ei kuitenkaan saa vaivaantua. Omasta mielestäni on ainakin ihan mukavaa, että omia verbaalisia epäonnistumisiani tulkitaan näin myötämielisesti. Kerran ei tosin mennyt putkeen. Juttelin tanskalaisen tytön kanssa jouluperinteistä ja kuulin, että tanskassa ensiapuasemat ovat täynnä jouluisin siksi, että ihmiset syövät niin paljon, että tulevat sairaaksi. Vastasin, että Suomessakin sairaalat täyttyvät jouluisin ja tein muutaman graafisen viittauksen perheväkivaltaan, mistä seurasi erittäin pitkä ja hiljainen hetki.

4. ... jokes translated straight from Finnish - Okei, kukaan ei ole koskaan sanonut näin. Se ei silti tarkoita, että lakkaisin yrittämästä.

Kevättä ilmassa

Hei taas! Helmikuu tuli ja on kohta mennytkin. Jyri hylkäsi vihdoin Sveitsin sekä opiskelun ylipäätäänkin, ja vietti helmikuuta lähinnä täällä Frankfurtissa. Yllättävän hyvin sovittiin tähän noin 20 neliön kopperoiseen. Yhteiseloa toki helpotti se, että itse tuli oltua normaalisti 9-10h päivässä töissä. Töistä voisinkin kirjoitella hieman jotain lähiaikoina nyt, kun pesti lähenee loppuaan. Suunnitelmana tosiaan on palata Suomeen huhtikuun alusta, mutta huudellaan tästä enemmän sitten, kun kuvio vahvistuu.

 

Frankfurtissa oli helmikuussa kylmä. Siis saksalaisittain kylmä. Pari viikkoa mittari pysytteli -10 asteen tienoilla, mutta aurinko kuitenkin paistoi kauniisti joka päivä. Lunta ei siis nähty. Vasta pakkasjakson viimeisinä päivinä nähtiin vähän lunta, mutta kirkas auringonpaiste sulatti sen nopeasti. Tänä talvena Frankfurt siis näki noin 3-4 lumista päivää. Sopi mulle! Nyt onkin jo lämmintä, tänään oli +13 astetta ja joimme iltapäiväkahvit kahvilan terassilla. Sunnuntaina päästiin myös korkkaamaan partsikausi vetämällä brunssia muiden harkkareiden kanssa parvekkeella. Eli perus suomalainen touko-kesäkuun vaihde täällä.

Viikko tätä ennen kuvassa vilahtava järvenjää oli täynnä luistelijoita.

Toissa viikonloppuna suuntasimme retkueena Kölnin karnevaaleille. En ollut ottanut yhtään mitään selvää a) karnevaaleista tai b) kaupungista, mutta ihan hyvin selvittiin. Suomalaista hirvitti ajatus ulkoilmapippaloista helmikuussa, mutta onneksi pakkaset olivat jo väistyneet. Hyvin pian kävi selväksi, että kyseessä on läheisesti suomalaista vappua muistuttava tapahtuma, jolla kuitenkin on kristillinen tausta. Ilmenemismuoto kuitenkin oli suomalaisen vastinparin kanssa yhteneväinen: hassuja asuja, julkista juopottelua ja pahoinvoivia ihmisiä. 

Väistimme suurimmat lammikot ja nautiskelimme paikallisesta Kölsch oluesta (vitsivitsi, on muuten todella pahaa kaljaa!) sekä köllenkielisistä kansanlauluista. Alkaa hiljalleen tulla mitta saksalaisen olutravintolamusiikin kanssa täyteen. Oli kuitenkin noin kokonaisuutena todella hauskaa! Kölnissä voisi helposti viettää aikaa vähän enemmänkin, ja voisin kuvitella sitä hyväksi viikonloppureissun kohteeksi ihan itsessään.

Viime lauantaina taas käytiin Jyrin kanssa vähän kiertelemässä lähiseutuja Deutsche Bahnin härskin halvalla Schönes Wochenende -lipulla. Ensimmäinen etappi oli Heidelberg, jossa käväisinkin jo alkusyksystä. Nyt porukkaa oli huomattavasti vähemmän, mutta linna oli edelleen yhtä upea. 

Vain saksalainen tekee juna-asemalle hintamatriisin.

Valo oli puolellamme.

Linnan viinitynnöri. Kokoa voi hieman suhteuttaa sen päällä seisoviin ihmisiin.

Heidelbergissä vietetyn aamupäivän jälkeen lähdimme kohti kotia pysähtyen kuitenkin matkan varrella Darmstadtissa. Itselläni ei ollut tästä kaupungista oikeastaan minkäänlaista kuvaa, ja rautatieasemalta avautuikin aika ankea maisema. Määrätietoisesti lähdimme etsimään kaupungista jonkinlaista elämää. Nopeasti kävi ilmi, että paikka on pommitettu melko totaalisesti, ja suurin osa rakennuskannasta oli Tammela-henkistä betonikolossia. Ydinkeskustaa oli kuitenkin jonkin verran palautettu alkuperäiseen asuun, ja sekaan oli rakennettu uutta ja rohkeaa arkkitehtuuria, mm. hauskan futuristinen teatteri. Kannatti kyllä ehdottomasti poiketa kotimatkalla Darmstadtissa syömässä. Myös sieltä poispääsy oli helppoa, sillä S-bahn kulkee sieltä puolen tunnin välein suoraan lähiasemalleni Südbahnhofille. 

Maaliskuuhun mahtuu kaikenlaista juhlaa. Meillä harkkareilla synttäreistä on tullut jotain aivan megalomaanista, sillä jokainen syy juhlintaan täytyy hyödyntää. Lisäksi kun kellään ei ole mitään harkkariyhteisön ulkopuolista elämää, tulee meidän häppeningeistä yleensä valtavia (tein pöytävarauksen 18 hengelle viimeksi viime viikolla). No, maaliskuu ei ole niitä harvinaisempia synttärikuukausia, ja lisäksi vuorossa on ainakin kolmet läksiäiset. Lähdenpä tästä siis ostamaan jälleen yhtä synttärilahjaa...

Talviterveiset

Heippa pitkästä aikaa! Omasta päivityksestäni onkin kulunut jo hetki jos toinenkin, joten lienee aika saattaa kuulumisia ajan tasalle. Tekstin lomassa muutama sekalainen kuva viime kuukausilta.

Joulukuuta Frankfurtissa värittivät joulumarkkinat, missä tuli käväistyä töiden jälkeen ja viikonloppuisin useampaankin otteeseen. Onhan se Keskustorinkin joulutori "ihan kiva", mutta Saksan suurten kaupunkien torit ovat vähän eri sarjassa. Kojuja ja porukkaa on aivan älytön määrä, ja kojuista suurin osa tarjoaa ruokaa ja/tai juomaa turhanpäiväisen joulukrääsän myymisen sijaan. Näin tammikuun pimeydessä (ei vieläkään lunta) kaipailee takaisin valoisalle joulutorille. Miksei se voi olla talvitori ja jatkaa helmikuun tienoille?

Joulu vietettiin Suomessa lähinnä sohvalla maaten, ja itse palasin sorvin ääreen jo vuoden ensimmäisenä päivänä. Alennusmyynnit ovat olleet anteliaat, ja erityisenä ilona olen huomannut, että saksalainen arvostaa luonnonmateriaaleja selvästi suomalaista enemmän (tai sitten vähemmän, kun niitä kerran löytyy aleista). Niin tai näin, mukaan on tarttunut jo silkkiä, villaa sekä nahkaa, ja nyt on aika pistää kukkaronnyörit suppuun tai muuten matkalaukut joutuvat koville.

Kuvassa Frankfurtin lentoaseman hassunhauska Nykke & Kokki -kioski.

 Meillä harkkareiden kanssa hyvä meininki jatkuu, vaikka ensimmäisille lähtijöille olemmekin jo joutuneet sanomaan heipat. Tässä vaiheessa pestiä englanti on kohentunut sille tasolle, että voi jo aika vapaasti heittää läppää brittien kanssa, ja parempien kommunikaatiovalmiuksien ansiosta sitä tuntee itsensä enemmän omaksi itsekseen. Olen saanut oikeuden osallistua brittilounaille, kunhan esitän olevani skotti :) Tosin feikki skottiaksenttini kuulostaa kuulemma lähinnä intialaisen aksentilta, eli työstäminen jatkuu edelleen. Kielirintamalla uutinen on sekin, että pääsin vihdoin aloittamaan Saksan-opinnot elämäni kolmannen, ja toivottavasti viimeisen, kerran. Kolme tuntia tehokasta kieltenopiskelua viikossa, ja edistystä tapahtuu. Saksassa on erityisen hyvää se, että sitä voi sönkätä, toisin kuin ranskaa.

Suvi ja Ilkka käväisivät täällä viime viikonloppuna avaamassa kevään vierailijakauden. Oli kylmä. Rakkaat ystäväni, olette kaikki jatkossakin tervetulleita vierailemaan luonani täällä keskisessä Saksassa, mutta vaikka yleisesti arvostankin tuliaisianne, sään voisitte jatkossa jättää tuomatta. Tuntuu, että aina kun saan vieraita Suomesta, lämpötila täällä putoaa viitisen astetta edellispäivästä.

Meillä kahden maan elämä jatkuu keväälläkin. Emme siis Jyrin kanssa edelleenkään mahdu samaan valtioon. Oma pestini jatkuukin täällä toukokuun loppuun, kun taas Jyri aloittaa maaliskuun alussa urakoinnin diplomityön parissa Hollannissa, tuossa oranssin värin luvatussa maassa. Omana suunnitelmana on palata kesäkuun alusta Suomeen ja huhkia siellä kesän aikana surullisenkuuluisa gradu vihdoin valmiiksi. Yritän löytää töitä elokuun alusta, mieluiten Tampereelta. Tehtävä on osoittautunut kinkkiseksi.