Eksoottinen suomalainen

Ajattelin kerätä tähän postaukseen sellaisia juttuja, joita suomalaisena ei itsessään osaa arvostaa, mutta joita yllättäen arvostetaan ulkomailla. Tässä top 4 täällä kuulluista lauseista, jotka alkavat "I love your Finnish..."

1. ... hair - Ensimmäinen ja samalla kaikkein oudoin. Yhtäkkiä suomalainen maantienharmaa arikoivusmallinen liimaletti onkin "shiny", "professional" ja "smooth". Italialainen työkaveri, jolla on mieletön tummanruskea kiharapehko, huokailee viikoittain, kuinka kateellinen hän on suomalaisista hiuksista. Ylipäätään naisten on vaikea uskoa, että hiukset voi pestä aamulla ja ne ovat silti ilman kuivaajaakin kuivat ennen lähtöä. Pitänee yrittää iloita suomalaisesta piiskasta myös kotipuolessa.

2. ... directness - Ominaisuus, joka on muilla synti, mutta joka suomalaisille jostain syystä lasketaan hyveeksi. Directness tarkoittaa kaiketi sitä, ettei osaa olla kohtelias ja tulee sen sijaan tölväisseeksi suoraan sen, mitä ajattelee. Tätä kadehtivat erityisesti britit, jotka eivät pysty kieltämään tai vaatimaan keneltäkään mitään. Tämän seurauksena ravintolaan ilmestyy yleensä noin 2,5 kertaa niin paljon porukkaa kuin pöytävarausta tehdessä on ilmoitettu, sillä kaikki katsovat mahdolliseksi tuoda mukanaan kumminkaimoja ja olemaan kertomatta siitä kenellekään. Paha silmä säästetään selän taakse.

3. ... sense of humour - Olen huomannut tämän menevän kategoriaan "acquired taste". Ihmiset, jotka tykkäävät suomalaisesta huumorintajusta, kertovat sen samaan tyyliin kuin jos kertoisivat katsovansa telkkarista lähinnä dokumentteja tai mainitsisivat lempiruuakseen etanat ja grappan. Yleinen (ja oikeastaan varsin todenmukainen) käsitys suomalaisesta huumorista on se, että sitä harrastetaan täysin vakavalla naamalla ja sitä on se, kun joku sanoo jotain todella vaivaannuttavaa, josta ei kuitenkaan saa vaivaantua. Omasta mielestäni on ainakin ihan mukavaa, että omia verbaalisia epäonnistumisiani tulkitaan näin myötämielisesti. Kerran ei tosin mennyt putkeen. Juttelin tanskalaisen tytön kanssa jouluperinteistä ja kuulin, että tanskassa ensiapuasemat ovat täynnä jouluisin siksi, että ihmiset syövät niin paljon, että tulevat sairaaksi. Vastasin, että Suomessakin sairaalat täyttyvät jouluisin ja tein muutaman graafisen viittauksen perheväkivaltaan, mistä seurasi erittäin pitkä ja hiljainen hetki.

4. ... jokes translated straight from Finnish - Okei, kukaan ei ole koskaan sanonut näin. Se ei silti tarkoita, että lakkaisin yrittämästä.

Kevättä ilmassa

Hei taas! Helmikuu tuli ja on kohta mennytkin. Jyri hylkäsi vihdoin Sveitsin sekä opiskelun ylipäätäänkin, ja vietti helmikuuta lähinnä täällä Frankfurtissa. Yllättävän hyvin sovittiin tähän noin 20 neliön kopperoiseen. Yhteiseloa toki helpotti se, että itse tuli oltua normaalisti 9-10h päivässä töissä. Töistä voisinkin kirjoitella hieman jotain lähiaikoina nyt, kun pesti lähenee loppuaan. Suunnitelmana tosiaan on palata Suomeen huhtikuun alusta, mutta huudellaan tästä enemmän sitten, kun kuvio vahvistuu.

 

Frankfurtissa oli helmikuussa kylmä. Siis saksalaisittain kylmä. Pari viikkoa mittari pysytteli -10 asteen tienoilla, mutta aurinko kuitenkin paistoi kauniisti joka päivä. Lunta ei siis nähty. Vasta pakkasjakson viimeisinä päivinä nähtiin vähän lunta, mutta kirkas auringonpaiste sulatti sen nopeasti. Tänä talvena Frankfurt siis näki noin 3-4 lumista päivää. Sopi mulle! Nyt onkin jo lämmintä, tänään oli +13 astetta ja joimme iltapäiväkahvit kahvilan terassilla. Sunnuntaina päästiin myös korkkaamaan partsikausi vetämällä brunssia muiden harkkareiden kanssa parvekkeella. Eli perus suomalainen touko-kesäkuun vaihde täällä.

Viikko tätä ennen kuvassa vilahtava järvenjää oli täynnä luistelijoita.

Toissa viikonloppuna suuntasimme retkueena Kölnin karnevaaleille. En ollut ottanut yhtään mitään selvää a) karnevaaleista tai b) kaupungista, mutta ihan hyvin selvittiin. Suomalaista hirvitti ajatus ulkoilmapippaloista helmikuussa, mutta onneksi pakkaset olivat jo väistyneet. Hyvin pian kävi selväksi, että kyseessä on läheisesti suomalaista vappua muistuttava tapahtuma, jolla kuitenkin on kristillinen tausta. Ilmenemismuoto kuitenkin oli suomalaisen vastinparin kanssa yhteneväinen: hassuja asuja, julkista juopottelua ja pahoinvoivia ihmisiä. 

Väistimme suurimmat lammikot ja nautiskelimme paikallisesta Kölsch oluesta (vitsivitsi, on muuten todella pahaa kaljaa!) sekä köllenkielisistä kansanlauluista. Alkaa hiljalleen tulla mitta saksalaisen olutravintolamusiikin kanssa täyteen. Oli kuitenkin noin kokonaisuutena todella hauskaa! Kölnissä voisi helposti viettää aikaa vähän enemmänkin, ja voisin kuvitella sitä hyväksi viikonloppureissun kohteeksi ihan itsessään.

Viime lauantaina taas käytiin Jyrin kanssa vähän kiertelemässä lähiseutuja Deutsche Bahnin härskin halvalla Schönes Wochenende -lipulla. Ensimmäinen etappi oli Heidelberg, jossa käväisinkin jo alkusyksystä. Nyt porukkaa oli huomattavasti vähemmän, mutta linna oli edelleen yhtä upea. 

Vain saksalainen tekee juna-asemalle hintamatriisin.

Valo oli puolellamme.

Linnan viinitynnöri. Kokoa voi hieman suhteuttaa sen päällä seisoviin ihmisiin.

Heidelbergissä vietetyn aamupäivän jälkeen lähdimme kohti kotia pysähtyen kuitenkin matkan varrella Darmstadtissa. Itselläni ei ollut tästä kaupungista oikeastaan minkäänlaista kuvaa, ja rautatieasemalta avautuikin aika ankea maisema. Määrätietoisesti lähdimme etsimään kaupungista jonkinlaista elämää. Nopeasti kävi ilmi, että paikka on pommitettu melko totaalisesti, ja suurin osa rakennuskannasta oli Tammela-henkistä betonikolossia. Ydinkeskustaa oli kuitenkin jonkin verran palautettu alkuperäiseen asuun, ja sekaan oli rakennettu uutta ja rohkeaa arkkitehtuuria, mm. hauskan futuristinen teatteri. Kannatti kyllä ehdottomasti poiketa kotimatkalla Darmstadtissa syömässä. Myös sieltä poispääsy oli helppoa, sillä S-bahn kulkee sieltä puolen tunnin välein suoraan lähiasemalleni Südbahnhofille. 

Maaliskuuhun mahtuu kaikenlaista juhlaa. Meillä harkkareilla synttäreistä on tullut jotain aivan megalomaanista, sillä jokainen syy juhlintaan täytyy hyödyntää. Lisäksi kun kellään ei ole mitään harkkariyhteisön ulkopuolista elämää, tulee meidän häppeningeistä yleensä valtavia (tein pöytävarauksen 18 hengelle viimeksi viime viikolla). No, maaliskuu ei ole niitä harvinaisempia synttärikuukausia, ja lisäksi vuorossa on ainakin kolmet läksiäiset. Lähdenpä tästä siis ostamaan jälleen yhtä synttärilahjaa...

Talviterveiset

Heippa pitkästä aikaa! Omasta päivityksestäni onkin kulunut jo hetki jos toinenkin, joten lienee aika saattaa kuulumisia ajan tasalle. Tekstin lomassa muutama sekalainen kuva viime kuukausilta.

Joulukuuta Frankfurtissa värittivät joulumarkkinat, missä tuli käväistyä töiden jälkeen ja viikonloppuisin useampaankin otteeseen. Onhan se Keskustorinkin joulutori "ihan kiva", mutta Saksan suurten kaupunkien torit ovat vähän eri sarjassa. Kojuja ja porukkaa on aivan älytön määrä, ja kojuista suurin osa tarjoaa ruokaa ja/tai juomaa turhanpäiväisen joulukrääsän myymisen sijaan. Näin tammikuun pimeydessä (ei vieläkään lunta) kaipailee takaisin valoisalle joulutorille. Miksei se voi olla talvitori ja jatkaa helmikuun tienoille?

Joulu vietettiin Suomessa lähinnä sohvalla maaten, ja itse palasin sorvin ääreen jo vuoden ensimmäisenä päivänä. Alennusmyynnit ovat olleet anteliaat, ja erityisenä ilona olen huomannut, että saksalainen arvostaa luonnonmateriaaleja selvästi suomalaista enemmän (tai sitten vähemmän, kun niitä kerran löytyy aleista). Niin tai näin, mukaan on tarttunut jo silkkiä, villaa sekä nahkaa, ja nyt on aika pistää kukkaronnyörit suppuun tai muuten matkalaukut joutuvat koville.

Kuvassa Frankfurtin lentoaseman hassunhauska Nykke & Kokki -kioski.

 Meillä harkkareiden kanssa hyvä meininki jatkuu, vaikka ensimmäisille lähtijöille olemmekin jo joutuneet sanomaan heipat. Tässä vaiheessa pestiä englanti on kohentunut sille tasolle, että voi jo aika vapaasti heittää läppää brittien kanssa, ja parempien kommunikaatiovalmiuksien ansiosta sitä tuntee itsensä enemmän omaksi itsekseen. Olen saanut oikeuden osallistua brittilounaille, kunhan esitän olevani skotti :) Tosin feikki skottiaksenttini kuulostaa kuulemma lähinnä intialaisen aksentilta, eli työstäminen jatkuu edelleen. Kielirintamalla uutinen on sekin, että pääsin vihdoin aloittamaan Saksan-opinnot elämäni kolmannen, ja toivottavasti viimeisen, kerran. Kolme tuntia tehokasta kieltenopiskelua viikossa, ja edistystä tapahtuu. Saksassa on erityisen hyvää se, että sitä voi sönkätä, toisin kuin ranskaa.

Suvi ja Ilkka käväisivät täällä viime viikonloppuna avaamassa kevään vierailijakauden. Oli kylmä. Rakkaat ystäväni, olette kaikki jatkossakin tervetulleita vierailemaan luonani täällä keskisessä Saksassa, mutta vaikka yleisesti arvostankin tuliaisianne, sään voisitte jatkossa jättää tuomatta. Tuntuu, että aina kun saan vieraita Suomesta, lämpötila täällä putoaa viitisen astetta edellispäivästä.

Meillä kahden maan elämä jatkuu keväälläkin. Emme siis Jyrin kanssa edelleenkään mahdu samaan valtioon. Oma pestini jatkuukin täällä toukokuun loppuun, kun taas Jyri aloittaa maaliskuun alussa urakoinnin diplomityön parissa Hollannissa, tuossa oranssin värin luvatussa maassa. Omana suunnitelmana on palata kesäkuun alusta Suomeen ja huhkia siellä kesän aikana surullisenkuuluisa gradu vihdoin valmiiksi. Yritän löytää töitä elokuun alusta, mieluiten Tampereelta. Tehtävä on osoittautunut kinkkiseksi.

Luminen Lausanne

Täällä Lausannessa on satanut eilen ja tänään ihan kunnolla lunta, kohottaa mukavasti joulutunnelmaa! Kävelin tänään EPFL:ltä pois järvenrantaa pitkin ja otin kännykkäkameralla kuvia lumisista maisemista matkan varrella. Oikea kamera ei sattunut olemaan mukana, mutta taitaa noistakin jotenkin selvää saada.

Tässä ollaan vielä EPFL:n naapuriyliopiston, Lausannen yliopiston eli UNIL:n kampuksella. Bongaa kuvasta haikara!


Genevejärven Ranskan puoleinen vastaranta oli sumun ja pilvien peitossa eikä Alppeja näkynyt ollenkaan. Näyttää pikemminkin merenrannalta.



Kansainvälisen olympiakomitean päämaja.


Jo muinaiset roomalaiset tykkäsivät hengailla Genevejärven rannalla. Lousonnan (1500-2000 asukasta ajanlaskun alun tienoilla) raunioita.


Lopuksi vielä paikallista osaamista aurinkosähkön integroinnissa opiskelija-asuntolan seinissä.

Joulu lähestyy

Joulua pukkaa ja viimeinen viikonloppu Lausannessa ennen joulua on menossa. Monilla kavereilla on menossa tiukat loppurutistukset opintojen kanssa: viimeisten projektitöiden DL:iin huhkimista ja monilla on myös osa tenteistä ennen joulua. Minulla on kaikki tentit vasta tammikuussa varsinaisella tenttikaudella. Nyt ennen joulua voin siis ottaa opintojen suhteen suht rennosti ja aloittaa tentteihin työstämisen uudenvuoden jälkeen.

Edellisestä blogipäivityksestä on päässyt vierähtämään jo kuukausi. Viimeisen kuukauden meininkejä ei kuitenkaan kannata jättää bloggaamatta, joten tässä parhaat palat:

25.-27.11. Riina kävi näillä näkymin viimeistä kertaa Lausannessa. Emme aio jatkaa toistemme luo reissaamista tammikuussa, koska vietän kuitenkin helmikuun Frankfurtissa ennen muuttoa Hollantiin maaliskuun alussa. Sain sieltä todella mielenkiintoisen dippapaikan aurinkoenergiatutkimuksen parista!

Marraskuun vikalla viikolla sain lopultakin valmiiksi viime kesältä paketoimatta jääneen erikoistyön, joka oli hieman piikkinä lihassa vaihdossa ollessa. Sen paketointiin tarvittiin jonkin verran istumista Rolex Learning Centerissä, mutta duunaus kannatti, kun lopputulokseen pystyi olemaan tyytyväinen.

3.12. kävimme parin vaihtarikaverin kanssa pienellä panimolla nimeltä Docteur Gab's Lausannen lähiössä. Olimme kuulleet siitä hyvää parilta muulta vaihtarilta ja olimme juonineet siellä käymistä. Meillä kävikin tuuri, kun juuri sinä päivänä jolloin olimme ajatelleet siellä käydä, siellä sattuikin olemaan jouluoluen julkistusbileet.

Paikalla oli osittain panimon tyypeistä koottu autotallibändi soittamassa indierokkia ja hyvät tarjoilut. Kuten tavallista, panimon tuotteita sai maistella vapaasti, mutta siihen toki sisältyy moraalinen velvollisuus ostaa jotain. Lisäksi bileiden tiimoilta tarjolla oli erilaisia joululeivonnaisia ja kuumaa olutta, joka oli olutversio paikallisten glöginkorvikkeesta, vin chaud'sta eli glühweinista eli kuumasta viinistä. Eli kuumaksi lämmitettyä olutta ja mausteita. Aika erikoinen setti, ei sitä olisi halunnut yli yhtä kupillista juoda. Bileissä oli tosi hyvä meininki ja sinne kerääntyi paikallisen lähiön porukkaa lähestulkoon vauvasta vaariin. Panimo on kuulemma opiskelijoiden pyörittämä, mutta toiminta oli kuitenkin selvästi ammattimaista, en tiedä sitten mitä opiskelijoita ovat. Mukaan totta kai tarttui muutama pullo.

Hieman harmittaa ettei panimolla tullut otettua kuvia, kun kädet täyttyivät siihen tahtiin tarjoiluista. Tulomatkalla kuitenkin kuvasimme: tässä minä ja toinen suomalainen vaihtari Patrik poseeraamassa tuliaisten kanssa. Paikka oli varsin ylärinteessä, ja päivä sattui olemaan aika kirkas, joten Genevejärven yli oli hienot näköalat kuten kuvasta näkyy.


6.12. oli tietenkin Suomen itsenäisyyspäivä, jota juhlimme suomalaisten vaihtarien kanssa katsomalla kampuksella Linnan juhlia isolta näytöltä ja nauttimalla suomalaishenkisiä juomia. Mukana oli myös norjalaisia ja kanadalaisia. Keskiviikkona 7.12. oli vaihtarien kaudenpäättäjäisbileet, jouluraclette. Bileet olivat sitsimäiset pöytäjuhlat ja niiden jälkeen tanssijatkot. Juotavaa riitti toki kuten opiskelijabileissä kuuluu. Raclette on sveitsiläisten toinen iso juustoherkku fonduen lisäksi. Erityistä puoliympyrän muotoista raclettejuustoa sulatetaan pinnalta ja sulaa juustoa kaavitaan lautaselle perunoiden ja suolakurkkujen kylkeen. Juuston sulaminen ei ole mitenkään nopeaa, joten bileet olivat slow food -henkiset.

9.-11.12. kävin viimeistä kertaa Frankfurtissa Riinan luona ennen joulua. Frankfurthan on aika arkinen kaupunki, mutta sieltäkin löytyy todellisia yöelämän helmiä. Kovasti mainostetaan, että kaupungin laitamilla oleva yökerho Cocoon olisi Euroopan jumputusbilepaikkojen parhaimmistoa. Se on minulta ja Riinalta vielä testaamatta, mutta lauantaina kävimme baarissa nimeltä Balalaika, joka oli todella persoonallinen paikka. Se on nimensä mukaisesti ollut muinoin slaaviteemainen baari, mutta sen on 1960-luvulla ostanut New Yorkista Frankfurtiin syystä tai toisesta päätynyt musta amerikkalainen laulajanainen, joka pyörittää sitä edelleen ja oli paikalla silloinkin kun siellä kävimme. Baarissa on piano ja kitara, joita jokainen saa soittaa. Kun asiakkaiden soitto ja laulu alkaa, taustalla soiva jazz-musa laitetaan pois. Joskus jopa itse omistajanainen äityy laulamaan, ja silloin kuulemma kaikkien asiakkaiden pitää olla hiljaa tai jotain tosi ikävää tapahtuu. Paikan persoonallisuutta lisää se, että vaikka paikka on jossain vaiheessa 50-vuotista historiaansa muuttanut nykyisiin tiloihin, vanha slaavilainen sisustus on edelleen paikallaan, ja paikkaa luulisi ensi silmäykseltä itäeurooppalaistyyliseksi oluthuoneeksi. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos Frankfurtiin bisnesreissuillaan eksyy.

Hieman laimeampaa musabaarimeininkiä nähtiin Lausannessa 12.12., kun menimme erään toisen suomalaisen harrastajarumpalin, joka on juuri aloittanut tehdä väikkäriä EPFL:ssä, kanssa käymään Lausannen yliopiston baarissa, siellä kun mainostettiin olevan jamit. Eihän siellä mitään jameja ollut mainostuksesta huolimatta, lava oli tyhjä ja taustamusa soi ihan normaalisti. Kummallista. Kaljaa sieltä kuitenkin sai.

Viime torstaina oli paikallisen perustieteiden tiedekunnan (matikka, fyssa, kemma) vuoden lopettajaisbileet. Bileet olivat Espanja-teemaiset ja kolmannen vuosikurssin matemaatikoiden järkkäämät. Ne olivat tosi hyvin järkätyt ja meininki oli jopa yllättävän hyvä! Siellä nähtiin flamenco-tanssishow'n lisäksi myös tiedekunnan vanhemman henkilökunnan härkätaisteluesitys, jossa yksi tieteilijä oli pukeutunut matadoriksi ja muutama muu puski kohti tätä lehmäpuvuissa.

Tänään on sadellut hieman lunta täällä Lausannen korkeuksillakin ensimmäistä kertaa. Maahan lumi ei kuitenkaan jää, ollaan sen verran matalalla. Korkeammalla olevissa lähiöissä asuvat kaverit ovat raportoineet, että siellä on nähty pientä lumiharsoa maassa asti.

Pitkän bloggauksen päätteeksi pari eilisellä jouluostosreissulla otettua valokuvaa lähiseudulta. Tässä on näkymä asuinkatuni järven puoleisessa päässä olevien rappusten yläpäästä järvelle. Ranskan puolen kylät näkyvät hyvin, mutta alpit jäävät pilvien peittoon.



Tässä taas lähistöllä oleva komea synagoga. Vieressä on hieno libanonilainen ravintola, jossa kävimme kerran Riinan kanssa syömässä, tosin vain take-away-puolella. Varsinainen ruokaravintolapuoli näyttää siltä, ettei sinne opiskelijan kannata mennä. Alkusyksystä mietin, että synagogassahan olisi siistiä vierailla, mutta sinne ei taida päästä kuin ryhmien kanssa ennakkovarauksella.

Zermatt ja Randa

Näin loppusyksystä oli taas aika lähteä vuorille viikonlopuksi katsomaan maisemia ja kipeyttämään lihaksia ennen kuin lumi valtaa kaikki haikkipolut ja on liian myöhäistä. Nappasimme suomalaisen vaihtarikaverin kanssa edullisen hotellitarjouksen Randasta Zermattin läheltä ja hyppäsimme perjantai-iltana junaan. Olimme liikkeellä haikkauskauden ja laskettelukauden välissä, joten hyviä hotellitarjouksia oli tarjolla.

Randaan saapuminen oli perinteinen alppiviikonlopun aloitus: mestoille tullaan, kun on pimeää ja tietää että joka suunnassa on häikäiseviä maisemia mutta ne tajuaa vasta seuraavana päivänä. Majoituimme oikein mukavassa pienessä hotellissa nimeltä Alpenblick. Randa on piskuinen kylä noin 1400 metrin korkeudessa, ja hotellin baari oli selvästi kylän keskus. Baaritiskillä pyöri kylän väkeä mongertamassa käsittämätöntä sveitsinsaksaansa. Tunnelma oli mukavan majatalomainen ja saimme erinomaista palvelua ranskaksi tai englanniksi riippuen siitä oliko ruorissa majatalon emäntä vai isäntä. Hieman saksaakin tuli sönkättyä.

Lauantaiaamuna suuntasimme hotellin aamupalan jälkeen haikkipolulle. Kävelimme ensin noin 15 kilometrin matkan Zermattiin, jossa kävimme hakemassa ruokatäydennystä ja lähdimme nousemaan kohti Matterhornia. Kuvassa näkymä laakson pohjalle Zermattiin reitin varrelta.



Haikkimme loppuhuipennus oli Schwarzsee noin 2500 metrissä. Siellä olimme jo aika lähellä Matterhornia ja saimme komeita kuvia tuosta Sveitsin parhaiten brändätystä vuoresta. Lunta alkoi olla noin 2300 metrin jälkeen, minkä takia iso osa reiteistä oli virallisesti kiinni. Henkilökohtainen päivän aikana jalan nousuennätys tuli korotettua noin 1100 metriin (Randa-Schwarzsee).



Lauantai-iltana lämmittelimme 2,40 frangin Glühwein-pullolla. Ranskankieliset sveitsiläisen tuntevat juoman nimellä Vin chaud, eikä se tosiaan ole sen kummallisempaa kuin (erittäin laadukasta) punaviiniä, sokeria ja mausteita. Lämmittelyn jälkeen vilkaisimme Zermattin yöelämää, joka toi ruotsinlaivojen meiningin vahvasti mieleen.

Sunnuntaina teimme lauantaista reissua lyhyemmän haikin Randan ympäristössä. Nousimme Europahütte-vaellusmajalle 2220 metriin ja jatkoimme vuorenrinnettä pitkin. Rinteiden varjoisilla puolilla polut alkoivat olla jo aika lumisia, ja kapeita ja liukkaita polkuja jyrkässä rinteessä oli välillä vaikea kulkea.

Jouduimmekin hieman lyhentämään alkuperäistä suunnitelmaa, koska osa alunperin suunnitellusta reitistä oli lumen takia suljettu ja myös näytti vaikeakulkuiselta. Laskeuduimmekin takaisin Randaan melko jyrkkää joenvartta pitkin. Reitti oli maisemallisesti loistava, mutta etureidet eivät siitä niinkään tykänneet.



Sunnuntaina nautimme vielä majatalomme keittiön antimista, söin sveitsiläisittäin juustoröstiä, 16 CHF. Sitten olikin jo aika hypätä Lausannen junaan. Ehkä noille haikkipoluille vielä palataan tulevina kesinä kiertämään pitemmäksikin aikaa.

Tämä päivä on kuljettu portaita naamaa irvistellen kipeiden etureisien kanssa. Palautumista reissu vaatii, mutta hieno se oli!

Strasbourg

Vietettiin viime viikonloppu Strasbourgissa ilman sen kummempaa ohjelmaa. Marraskuun ensimmäinen on Saksassa vapaapäivä, joten otin maanantain vapaaksi jotta ehtisin reissata paremmin. Jyrillä sen sijaan oli koulua normaalisti sekä maanantaina että tiistaina, joten suuntasimme sunnuntai-iltana Lausanneen, josta lähdin takaisin kohti Frankfurttia tiistai-iltana.

 Tultiin siihen tulokseen, että viikonlopuksi on ihan turha lähteä reissuun Tamperetta suurempaan kaupunkiin. On todella kiva voida kävellä joka paikkaan ja vain pällistellä meininkiä ilman, että on kamalaa listaa asioista, joita nähdä eri puolilla kaupunkia. Tässä mielessä Strasbourg on matkakohteena aivan erinomainen: Keskusta sijaitsee noin parin neliökilometrin kokoisella saarella, jonka ehti käppäillä ristiin rastiin moneen kertaan viikonlopun aikana, eikä pakollisia nähtävyyksiä Ranskan suurimman kirkon lisäksi ollut.

Kirkko olikin kieltämättä aika vaikuttava, goottityyliä jylhimmillään. Matalien talojen keskeltä rakennus törrötti aika absurdina näkynä.

 Kirkon ympärillä oli rutkasti perinteistä elsassilaista keittiötä edustavia ravintoloita, joista löytyi meillekin apetta. Aivan erityisen paikan sydämissämme sai Michelin-oppaan suosittelema Weinstub, jonka savulohi-rösti"hampurilainen" piparjuurisoosilla (15e) oli aika mieletön. Alsacen viinitkin oli aika jees. Tietää olevansa viinialueella, kun talon viinejä on 8, kaikille alueen olennaisille rypäleille piti nääs olla omansa. Plussaa siitä, että viinin annoskoko oli 25cl.

Sunnuntaina tsekattiin vielä pakolliset euroinstituutiot ennen lähtöä Lausanneen. Juna-asemalla partioivat aseistautuneet maastopukupoliisit, mikä oli aika friikkiä, eikä TGV:n vaunu- tai paikkanumerointi auennut meille ei-ranskalaisille (numerointi alkoi 30:stä nousten 90:een, ja epätoivo alkoi iskeä kun omissa lipuissamme oli numerot 23 ja 24. Olisi tietenkin pitänyt arvata, että 90. jälkeen tulevat numerot 1-29.), mutta onneksi perille kuitenkin päästiin. Lausannessa olikin sitten näinkin syksyistä:



Tulisin kyllä hulluksi tuossa kaupungissa, en tajua miten mummot lähtevät sinne viettämään eläkepäiviään kun ostoskatuja pitää nousta lähes nelivedolla selvitäkseen jyrkistä rinteistä. Mutta onhan siellä aika hienoa. Omaan mielenlaatuun kyllä kuitenkin sopii paremmin Saksan siisteys ja pedanttius.

Lopuksi suositus: Jos satut Hesseniin ilman sen kummempaa ohjelmaa, vietä ilta Taunus Thermessä! Oltiin siellä eilen parin harkkaritytön kanssa rentoutumassa rankan kolmepäiväisen työviikon jälkeen. Mieletön japanilaistyylinen sisustus, kunnon saunat (vettä ei tosin saa heittää, höh!) ja 32-asteinen höyryävä ulkoallas. Varmasti paikka on vielä mielettömämpi talvella vaikkapa lumisateessa.

Suomalaisena ulkomailla

Koska katson olevani edustava otos koko Suomen kansasta (ja vastaavasti täkäläisten tuttavieni olevan vastaava otos muista eurooppalaisista), tässä muutamia huomioita siitä, miten nolaat itsesi toimimalla kuin suomalainen. Kaikki alla olevat keinot on testattu ja toimiviksi havaittu.

1. Tee hassuja ilmeitä kun puhut. Tätä on vaikea ymmärtää näin sanallisesti, mutta kokeilepa vaikka peilin edessä sitä, miltä näytät, kun ilmehdit esimerkiksi, että et tiedä vastausta. Tyhmiä ilmeistä harrastavat suomalaiset ja italialaiset, muiden mielestä naaman vääntely näyttää ääliömäiseltä.

2. Vastaa kysymykseen "how are you?" ihan oikeasti. Mikä tahansa yli kahden sanan vastaus on ilmeisesti väärin.

3. Tule kutsutuksi juhliin ja noudata järjestäjän toiveita tuomisista. Aivan erityinen virhe on kysyä, mitä emäntä / isäntä toivoo sinun tuovan, sillä tällöin hän tietty vastaa, että "ei tartte tuua mitää!" (käännös oma) ja kun et sitten tuo mitään niin saat olla nolo, sillä kaikki muut toki toivat jotain.

Jatkoa seurannee...

Maailman rumin kirjasto...

... on Frankfurtin yliopiston yhteiskuntatieteiden kirjasto. Sanat eivät pysty kuvailemaan paikan karmeutta. Byrokratiasyistä vaati kolme vierailua paikan päällä, jotta vihdoin pääsin lainailemaan gradukirjoja, ja kolmannella kerralla tajusin jo ottaa kameran mukaan.



Olen aina tykännyt kirjastoista, ja yleensä ne tuppaavat olemaan sisältönsä arvolle sopivia paikkoja. Tämän kohdalla joutui kuitenkin hieraisemaan silmiä; ajattelin ensin kyseessä olevan opiskelija-asuntolan (taitaa se olla sitäkin) mutta kirjastohan se siinä.

Alla olevassa kuvassa on rakennuksen aula, viehättävä yhdistelmä uimahallia ja pommisuojaa.

Itse kirjasto sijaitsee 17. kerroksessa (tornissa on 34 kerrosta) ja ensimmäisellä kerralla olin varma, että hissi romahtaa matkan aikana varmaan tuhoon. Huomauttaisin siis vielä, että alla olevassa kuvassa on yliopistorakennuksen hissi eikä sen vessa.

 

Ja tässä sisäänkäynti kirjastoon. Parasta: oranssi ovi.

Itse kirjasto oli kuitenkin olennaisilta osin (eli kirjoiltaan) oikein asiallinen. Jos osaisin saksaa niin kyseessä olisi varsinainen eldorado, sillä globaalin hallinnan hyllystä puolet nimikkeistä oli saksankielisiä. Montakohan suomenkielistä teosta alalla on julkaistu?

Heidelberg

Eilen tehtiin kuuden muun harkkaritytön kanssa päiväreissu Heidelbergiin. Monet olivat mainostaneet kaupunkia näkemisen arvoisena, matka oli siedettävän pituinen, lauantaiksi oli luvattu hyviä kelejä eikä lauantaille ollut muutakaan ohjelmaa. Hyppäsimme siis junaan.

 

 Saksalainen julkisen liikenteen hinnoittelupolitiikka on jotain todella kummallista. Esim. Frankfurtin joukkoliikenteessä kuukausikortin hinta on 76e mutta sakko liputta matkustamisesta on 40e, eli kiinni pitäisi jäädä 2 kertaa kuussa jotta jäisi tappiolle, eikä tarkastajia näe missään. Kuitenkin jos seurueessa joillakin on kuukausilippu, voi heidän seurassaan matkustaa luvalla liputta iltaisin ja viikonloppuisin. Toisaalta junamatkailu on keskimäärin aika hintavaa, mutta ryhmälipuilla voi reissuun päästä todella halvalla. Koko päivän voimassa olevan Schönes Wochenende -lähijunalipun 5 hengelle saa 39 eurolla, eli meidän 100km suuntaansa olleelle reissulle tuli hintaa yhteensä 8 euroa per naama. Jos oltaisiin ostettu oma lippu jokaiselle niin hinta olisi ollut 23e. Suuntaansa. Mitä?

 

Napattiin siis halpa ja täsmällinen juna Frankfurtista Schvetzingeniin, josta matka jatkui bussilla Heidelbergiin. Kaupunki on yksi niistä harvoista, jotka selvisivät lähes vahingoitta sodasta, ja keskiaikaisine keskustoineen ja 1300-luvulla perustettuine yliopistoineen nähtävää riitti. Heidelbergissä sattui vielä olemaan jotkut paikalliset festarit, joiden ruokakojuja hyödynsimme ahkerasti.

Heidelberg on ehkä tunnetuin siellä sijaitsevasta rauniolinnasta. Jokseenkin tuusan nuuskaksi tuo laitos tosin meni jo 30 vuoden sodassa, eli ihan tuoreimmillaan se ei ole ollut enää hetkeen. Vuorella sijaitsevasta linnasta oli kuitenkin todella messevät näkymät yli kaupungin, ja kaupunki vaikuttaa kunnostavan hiljalleen linnaa hieman parempaan kuntoon. Ikäväksemme samaan aikaan paikalle pölähti 40 korealaista mummoa, jotka tukkivat kaikki kulkuväylät, emmekä päässeet tarkastamaan ihan jokaista linnan nurkkaa.

Linnan lisäksi kaupungissa ilahdutti paikallinen Heidelberger-olut sekä entisten hevostallien edullinen lounasbuffet. Frankfurt taitaa lopulta olla saksalaisella mittapuulla aika kallis kaupunki, vaikka entistä espoolaista kieltämättä lämmittääkin 4 euron sushitakeaway (jonka tilaan nykyään saksaksi).

Noin arkirintamalla gradunteko on vihdoin napsahtanut käyntiin oikein toden teolla, motivaatio on kova ja työteho kovempi. Mieluummin sitä kirjoittaa kuin katsoo saksaksi dubattua Futuramaa. (Alla olevassa kuvassa saksalainen viinitynnöri)

P.S. SA pääsi taas elementtiinsä eilen, kun junan kuuluttaja HUUSI kolmeen otteeseen mielestään väärällä pysäkillä pois jääville ihmisille! Holhoavaa? Ehkä. Avuliasta? Todellakin. Ystävällistä? .....